Hei!

Tänään oli tavallisesta poikkeava sunnuntai. Minä lähdin ulos "treffeille". (lainausmerkit sen takia, että 1,5 vuotta seurustelleet käyvät harvemmin treffeillä.)

Kaikki alkoi syksyllä Johdatus ohjelmointiin -kurssista. Uskomatonta kyllä selvitin kurssin ihan kunnialla läpi. En tosin yksin, sillä M antoi tukiopetusta/ teki tehtäviä puolestani. Kaikkein uskomattominta oli se, että sain kurssiarvosanaksi 5:sen. (Niin sai 98 osallistujaa 120:stä, mutta kuitenkin ) Kiitokseksi M:lle lupasin viedä hänet syömään ja leffaan syksyllä.

Niinpä me tänään vihdoinkin saatiin aikaiseksi lähteä jonnekin. Ensiksi mentiin katsomaan Australia isolta kankaalta. Yllättävän hyvä elokuva, tosin se kesti melkein kolme tuntia, joten pituutta olisi voinut rajata. Tyypilliseen tapaani nyyhkin melkein puolet elokuvasta, mutta se oli äärimmäisen liikuttava.

Leffan jälkeen ajattelin sivistää M:ää ja vein hänet intialaiseen ravintolaan syömään. Ruoka oli hyvää ja mausteista. Että silleen.

Nykyään tulee harvemmin lähdettyä mihinkään. Tai itse olen sen verran epäsosiaalinen, että töiden ja luentojen ulkopuolella en juurikaan käy missään. Ei vain huvita, tai ei jaksa tai ei viitsi. Viimeksi kävin M:n kanssa jossain elokuussa, kun olin kesätöissä kirjastolla. Tiedän, kuulostaa aivan uskomattomalta.

Tänään tuli niin selvästi mieleen meidän suhteen alkuajat. Silloin, kun vielä yritti tehdä vaikutusta toiseen ja keksiä kaikkea erilaista ja uutta tekemistä. Nykyään sitä tulee ennemmin torkuttua toisen kanssa sohvalla. Yleensä minä surffaillen netissä M:n pöytäkoneella ja M surffaa vieressä netissä hänen kannettavallaan. Mitenköhän asiat menivät tähän suuntaan? Tuliko toinen vain niin tutuksi, ettei enää tarvi nähdä vaivaa ja voi olla vain oma epäsosiaalinen itsenä? No, me sovittiin jo alustavasti, että ystävänpäivänä tehdään jotain speciaalia. Siihenhän on vain kuukausi.